Viimeaikaiset Eurostatin tilastot ja valtiovarainministeriön ulostulot piirtävät kuvan maasta, joka on eksynyt referenssiryhmästään. Kun katsomme Suomea osana Pohjois-Baltian aluetta, havaitsemme ilmiön, jota voisi kutsua "suomalaiseksi erityisyydeksi" – valitettavasti kyse ei ole innovaatiosta, vaan rakenteellisesta jäykkyydestä ja velkaantumisesta. 1. Insinöörien maa ilman naisia? Eurostatin tuore kartta naisinsinöörien osuudesta on hämmentävä. Samaan aikaan kun Baltian maat ja muut Pohjoismaat etenevät kohti luonnollista tasapainoa työmarkkinoilla, Suomi loistaa poikkeuksena. Tämä ei ole pelkkä tasa-arvokysymys, vaan kysymys inhimillisen pääoman tehokkaasta käytöstä. Miksi naapurimme onnistuvat siinä, missä meidän jäykkä järjestelmämme tuntuu junnaavan paikallaan? Onko kyse koulutusjärjestelmän kyvyttömyydestä uudistua vai syvemmästä kulttuurisesta jähmettyneisyydestä? 2. Työttömyys ja talouden ankkurit Kun tarkastellaan työttömyysasteita – erityisesti sukupuolittain – Suo...
Taas se tapahtui. World Happiness Report on julkaistu, ja Suomi komeilee jälleen kärjessä – yhdeksättä vuotta peräkkäin. Uutinen otetaan meillä vastaan tutulla sekoituksella itsetyytyväisyyttä ja vaivaantunutta vitsailua saunasta ja sisusta. Mutta jos pysähdymme hetkeksi analysoimaan tilannetta objektiivisten mittareiden ja esimerkiksi tuoreen Nuorisobarometrin valossa, onnellisuustilasto alkaa näyttää enemmän kollektiiviselta denialismilta kuin todelliselta menestystarinalta. Onko Suomi kuin strutsi, joka pitää päätään hiekassa samalla kun nuoren sukupolven usko tulevaisuuteen murenee? Tilastollinen anomalia vai todellisuuspakoa? On suorastaan ironista, että Suomi sijoittuu maailman onnellisimmaksi maaksi vuodesta toiseen, täysin riippumatta siitä, mitä ympärillämme tai sisällämme tapahtuu. Emme horju kärjestä, vaikka Euroopassa raivoaa sota, inflaatio syö ostovoimaa, työttömyys jyllää ja velkaa tulee. Tämä onnellisuusmuuri tuntuu olevan immuuni kaikille niille indikaattoreille, jotka...